Ylösseisontaa 9 – George Carlin (Life Is Worth Losing)

Stand up, Vanhat

George Carlin

George Carlin (1937-2008) tuli minulle tutuksi Bill & Ted-elokuvista sekä yhden ruman vitsin mainiosta dokumentista The Aristocrats. Mainittuani kavereilleni katsoneeni Bill Hicksiä, minulle oitis suositeltiin George Carlinia. Huomattuani herran tehneen ansioituneen, liki 50 vuotta kestäneen uran, oli luonnollisesti hyvä myös kysyä, mistä aloittaa. Jo aiemmin mainitsemani, ehdottomasti raflaavamman monikkerin ansaitseva ”eräs ystäväni” suositteli minulle myöhäisempää Carlinia kolmen keikan verran: You Are All Diseased (1999), Complaints and Grievances (2001) sekä Life Is Worth Losing (2005). Viimeaikoina katsomieni, ei-niin-ajankohtaisten keikkojen jälkeen päätin aloittaa näistä tuoreimmasta.

George Carlin – Life Is Worth Losing

George Carlinin Life Is Worth Losing ei ole piristävää tai hyvän mielen stand up-viihdettä. Se ei myöskään ole järin hauska. Silti se on mielestäni hienointa ja älykkäintä stand up-komiikkaa sitten Bill Hicksin. Pidin siitä todella paljon. Vajaa 70-vuotias, kärttyinen ja sarkastinen mies käy läpi masentavimpia ihmiselämän osa-alueita. Harvoin kuullaan saman ”luennon” aikana yhdysvaltalaisen yhteiskunnan syvimmän luonteen ruotimista, ehdotus itsemurha-TV-kanavasta sekä ejakulaation hyvän olon tunteen kasvattamisesta itsensä tukehduttamisen keinoin. Lisäksi puhutaan myös vaatimattomista aiheista, kuten luonnonkatastrofeista sekä ihmisen anatomiasta.

Carlin on esittänyt stand uppia jo 60-luvulta lähtien, ja se näkyy. Kehon hallinta, puhe, liike, ajoitus – Kaikki on mestarillisen hallittua. Se, miten Carlin saa välitettyä juuri sen oikean, mustan komedian synkästä rämeestä ongitun ja älykkömehussa marinoidun näkökulman, josta lähestyä esimerkiksi itsensä tappamisen keinoja tai yhdysvaltalaisten peruskansalaisten tyhmistymis- ja läskistymistrendiä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jutut olisivat liian älyllisiä. Hän päinvastoin jopa tyhmentää juttuja välillä, ja selittää niitä, mikä voi välillä olla tarpeen.

En halua valita suosikkiaiheitani, sillä nautin koko keikasta täysin rinnoin. Uskonnoista, massamurhista ja ihmisen perusluonteesta tehdyt huomiot ovat kuitenkin sen verran syvällistä settiä, että todennäköisesti kallistuisin niiden puolelle. Likaisimmat jutut iskevät nekin kuin lämpöohjus, vaikka niiden aiheuttamat reaktiot ovat ajoittain naurua edeltävä lievä iljetys. Yhdysvallat aiheena oli myös näin No Agendaa ajoittain kuunnelleena varsin sydäntä lähellä. Suosikkisitaatikseni nousikin ”It’s called the American dream, ’cause you’d have to be asleep to believe it”.

Näin yhden keikan nähneenä minun on vähän falskia vielä antaa perusteellista mielipidettä Carlinista, aivan kuten parin aikaisemmankin koomikon kohdalla. Tällä hetkellä ajattelen hänestä näin: George Carlin oli älyllinen ja mielenkiintoinen stand up-legenda, joka eli aina ajan hermolla ja sai yleisön ajattelemaan, joskus naurujen kustannuksella. Minusta tämä on varsin onnistunut vaihtokauppa. Tämän DVD:n myötä hän nousi helposti omien suosikkieni joukkoon. Todennäköisesti palaan tällä blogilla aiheeseen hyvinkin pian.