Ylösseisontaa 7 – Jonas Gardell (Tillfällig gäst i ditt liv)

Stand up, Vanhat

Tällä kertaa minulla on varsin vähän sanottavaa itse koomikosta, sillä en ollut kuullut hänestä mitään paria mainintaa alan kirjallisuudessa lukuunottamatta. Löysin tämän DVD:n Kuopion kaupunginkirjastosta, ja päätin katsoa ruotsalaisen stand upin huippunimiä. Wikipedia-artikkeli kertoo hänestä enemmän.

Ensivaikutelma keikasta oli varsin hämmentävä: Naiseksi pukeutunut mies tulee moralisoimaan oudolla äänellään yleisöä ja pian esiintyvää ”homofiiliä” Jonas Gardellia. Ikävä kyllä tämä osuus antoi heti ikävän vaikutelma keikasta: ”Ei kai tämä tätä tule olemaan?”. Mieheksi pukeutunut nainen naurattaa vain harvoin, ja silloinkin syy ei ole puvustuksessa vaan hahmon jutuissa (esim. Monty Python). Pienen lämmittelyn jälkeen moraalimummo päästää pääesiintyjän lavalle… laulamaan.

Ensimmäinen ihmetys jäi pian toisen varjoon, sillä todellakin ensimmäinen varsinainen numero on varsin tarttuva, kantrimainen poljento, jossa esitellään illan teema. Esitys perustuu lauseeseen ”me kuljemme läpi toistemme elämän”, jossa Jonas Gardell on tilapäinen vieras yleisön elämässä. Laulun jälkeen hän esittelee hieman itseään, mutta siirtyy nopeasti yleisön kiusoittelemiseen. Esiintyminen on räväkkää ja ylienergistä, mikä sopii harvoille. Gardell vetää tämän harvinaisen hyvin. Seuraavaksi jaetaan eturiviin sadetakint ja esitellään ämpärit. Aina, kun yleisö ei naura tarpeeksi, lavan yläpuolelle ilmestyy teksti ”ämpärivaroitus”. Mikäli yleisö ei heti reagoi siihen, saa se kauhallisen vettä päälleen. Tähänastisiin katsomiini keikkoihin tämä on varsin uutta minulle.

Pian keskustelu siirtyy homoihin. Gardell puhuu itsestään ja rekisteröidystä puolisostaan Mark Levengoodista, josta irtoaakin muutama hauska lohkaisu. Jälleen en halua paljastaa liikaa setistä, mutta jotain sen epätasaisuudesta haluan mainita. Keikan kokonaispituus on 1h 48 min. Ennen puoliväliä vakavoidutaan, ja Jonas kertoo tunteikkaasti pitkän tarinan dementikko-äidistään. Tämä osuus päätetään suruisaan lauluun. Seuraavaksi yhtäkkiä ollaankin taas nopeissa pikkujutuissa, joista päästään Ruotsin maakuntaeläimiin. Tästä saadaan jälleen juttua, jossa myös irvaillaan Ruotsin murteille ja ”maalaisille”. Sitten pian kuullaan taas lauluja. Tämä aspekti minua häiritsee. Juttujen virta keskeytyy lauluihin, jotka eivät ole hauskoja. Laulut Jonas esittää varsin pätevästi, mutta minusta ne eivät vain kuulu stand up-esitykseen. Laulujen esittämistiheys kasvaa kohti loppua, ja koko keikka päättyy lauluun ”Ruotsi on paras”, jonka Gardell esittää Ruotsi-neidoksi pukeutuneena, ampuen tekotissistään kevytmaitoa yleisöön.

Voi tietenkin olla, että odotin keikalta liikaa stand up-ainesta; DVD:n kannessa ei löydy termiä ”stand up” laisinkaan (ellei sitten kirjaston tarran alla), eikä kansikuvasta suoraan voisi päätellä kyseessä olevan stand up-keikkataltiointi. Totuuden nimissä itsekin löysin tämän nettikirjaston kautta hakusanalla ”stand up”. En olisi moista huomannutkaan ilman sitä. Epätasaisuudestaan huolimatta show oli varsin mukava katsoa, mutta järin hauska se ei ollut.