Ylösseisontaa 30: Eddie Izzard x 3

Eddie Izzard, Stand up, Vanhat

Ah, mitä helpotusta minulle tuottaakaan tämän kirjoitusurakan päättäminen! Eddie Izzardin viimeiset kolme käsittelemätöntä keikkaa jättävät stand up-aiheiset juttuni tauolle vähäksi aikaa. Jatkan muiden juttujen kirjoittamista aikatauluni salliessa, mutta stand up-juttuja en tule kirjoittamaan ainakaan yhtä säännöllisesti kuin tähän asti.

Asiaan!

Eddie Izzard on hyvin hauska pikku tyhmeliini, jonka absurdista huumorista olen kertonut jo pitkät lätinät. Tällä kertaa käsittelyssä olevat keikat kattavat kuitenkin sen verran pitkän aikavälin, että vertailusta Izzardin huumorin kehityksestä ei voi olla puhumatta. Ensimmäisenä käsittelyssä on Eddien varhaisin keikkataltiointi, eikä sitä ei ole julkaistu DVD:lle.

Eddie Izzard – Live at the Ambassadors

Voi miten oudolta Eddie näyttääkään! Ja pyöreältä! Reaktioni ei pitäisi olla tällainen, mutta yllättyisit sinäkin, jos näkisit David Bowien tukevampana ja hävyttömän tyylittömästi pukeutuneena. Hän näyttää vain niin erilaiselta verrattuna Definite Articlen tai Dress To Killin tyylijumalamaiseen lookkiinsa. Pyylevää olemusta korostaa vielä hiustyylin ja liian ylös vedettyjen housujen yhdistelmä.

Mutta se ulkonäöstä. Vuoden 1993 keikka on varhaisinta Izzard-uppia, mitä olen nähnyt. On hellyyttävää huomata, miten jotkut Eddien myöhemmillä keikoilla vakioelementeiksi muodostuneet hahmot ja maneerit hakevat vasta muotoaan. Erityisiä huvittuneisuuden pyrskähdyksiä saivat aikaan Sean Connery- ja James Mason-imitointien esivaiheet sekä Cake or Death-sketsin varhainen versio Dalekien toteuttamana. Kuninkaallisista veistetyt vitsit iskivät minuun parhaiten. Myös Twilight Zone parodia ”Tales of the Unexpected” oli varsin mainio.

Taso on jokseenkin sama kuin seuraavalla Unrepeatablella. Alkupuolella keikkaa Izzard vaikuttaa hermostuneemmalta kuin myöhemmillä taltioinneilla, ja asiaan pääseminen tuntuu tavanomaista vaikeammalta. Aiheet ovat tavanomaisen surrealistisia, ja toimivat hetkittäisistä takerteluista huolimatta. Toinen puolikas keikasta on esiintymisen kannalta paljon sulavampaa. Kokonaisuutena keikka oli jo varsin perushauskaa Izzardia, hiomaton timantti.

Eddie Izzard – Sexie

Kymmenen vuotta myöhemmin Izzard on stand upin rokkistara. Hän täyttää suuria stadioneja, ja on saanut nauttia niin maailmanlaajuista suosiota jo vuosia. Sexie on Eddien vuoden 2003 comeback-kiertueen taltiointi. Hän lopetti stand up-uransa hetkeksi median syytämien kohtuuttomien syytösten painostuksen alla. Lisää kiertueen valmisteluista ja siihen johtaneista seikoista kerrotaan elokuvassa Believe: The Eddie Izzard Story. KinoSilmän jakso aiheesta löytyy tästä. Tästä comeback-aspektista tietämättömänä pidin itsekin taukoa Izzard-kuun jälkeen, juuri vielä siinä oikeassa välissä Circlen jälkeen. Sexie oli ensimmäinen keikka, jonka korkkasin taukoni jälkeen.

Tauon jälkeen materiaali tuntuu tuoreelta ja tutun absurdilta, vanhalta kunnon Eddieltä. Varmaankin tähän tuntemukseen vaikuttivat niin Eddien kuin omakin tauko. Circlen materiaali oli Sexieen verrattuna väsynyttä. Katsottuani molemmat myöhemmin uudestaan tulin samaan lopputulokseen.

Sexieltä löytyy monta minun kaikkien aikojen Izzard-suosikkipätkää. Jo keikan aloittava transvestismia ja supersankareita vertaileva tajunnanvirran joenuomissa liplattava lätinä nosti keikan silmissäni Izzardin parhaimmistoon. Antiikista puhuessaan Eddie on parhaimmillaan siivilöidessään mytologian taruja hänen loogisen absurdismisuodattimensa lävitse. Kun seireeneistä ja sireeneistä puhutaan ristiin, ja hupia riittää. Keikalla on aivan liian monta hauskaa pätkää, jota haluaisin mainita. Katsokaa keikka, niin ymmärrätte. Oma suosikkini koko keikalta on ehdottomasti pätkä opaskoirista. Izzardin esittämä epäonnistunut opaskoira tuo mieleen niin elävästi pikkusiskojeni koiran, joka ei ole toistaiseksi osoittanut merkkejä älykkyydestä.

Toinen puolikas on hieman heikompi kuin ensimmäinen, mutta vain hieman. Ihmisen ensimmäisten keksintöjen läpi käyminen oli hauskaa, kun taas liian pitkälle viety Homo Sapiens versus Cro-Magnon ei niinkään. ”Hammaslääkäri” ja ”hevoskuiskaaja” taas toimivat erittäin hyvin. Keikan päättävä Blueberry-pätkä oli turhan pitkitetty, ja turhaa äänitehostetta kuluttava vitsi meni vanhaksi nopeasti. Encorena kuultu mainio huono imitaatio Christopher Walkenista nauratti vaivaannuttavuudessaan paljon enemmän kuin varsinainen päätössketsi.

Kiertueelta on myös vaihtoehtoinen, vain Yhdysvalloissa julkaistu DVD Live in Wembley, ja katsottuani sen totesin kaksi asiaa: 1) Izzardin stand up ei toimi niin hyvin suurella areenalla, 2) Izzardin keikat ovat ilmeisesti hyvin epätasaisia. Jostain syystä koko Wembleyn keikka tuntui hyvin kiirehdityn oloiselta. Massiivinen areena vähensi esiintymisen intiimiyttä, ja osa jutuista näytti vain menevän Sexie-versiota huonommin. Lisäksi Christopher Walken-lopetus puuttui.

Eddie Izzard – Stripped

Jälleen loikataan ajassa eteenpäin. Vuoden 2008 jouluna Lontoon West Endissä kuvattu Stripped on Izzardin viimeisin Euroopassa julkaistu DVD. Yhdysvalloissa julkaistu Madison Square Gardenin keikka on kuvattu vuonna 2010, ja luonnollisesti katsoin myös sen tilaisuuden tultua.

Mutta mitä ihmettä? Eddiellä on parta? Eddiellä on farkut? Eddiellä ei ole tissejä? Jo toistamiseen tämän kirjoituksen aikana järkytyn Eddien ulkonäöstä. Izzard kommentoi asiaa kertoen korkkareiden käyneen liian korkeiksi viime kiertueilla, ja kokeilee nyt sellaista jätkä-lookkia. Tämä vaikuttaa katsomiskokemukseen, vaikkei sen pitäisi. Jälleen käytän David Bowie-vertausta: Tunne on sama kuin Ziggy Stardustin vaihtuminen Thin White Dukeksi. Stripped on varsin osuva nimi kiertueelle.

Jutut ovat aiheineen pysyneet samankaltaisina, mutta jostain syystä samaa Circlen väsähtäneisyyttä on ilmassa. Mainioita pätkiä löytyy toki monia, ja uskontoon liittyvät sketsit ovat aina hienoja. Juttua kuullaan niin dinosauruksista, lukihäiriöstä kuin Hitleristäkin. Kahden eri Stripped-keikan välillä on vaihtelua materiaalissa enemmän kuin Sexie-kiertueella. Jostain syystä moni jutuista toimi tällä kertaa paljon paremmin Madison Square-taltioinnissa.

Tämän keikan parhaimmistoa ovat Izzardin roolihahmot, ja tällä kertaa erityisesti dinosaurukset. Suosikkikohtani löytyy MSG:n keikalta, jossa poliisi pysäyttää ylinopeutta ajaneen raptorin. Keikan loppua kohden taso heittelee enemmän kuin millään aikaisemmalla keikalla, ja jälleen mieleeni tulee Circle. Haluan jälleen painottaa, että jokainen Izzardin keikka on parempaa stand up-viihdettä kuin 90% muusta, ja vertaan tätäkin keikkaa lähinnä hänen aikaisempiinsa.

Stripped on katsomisen arvoinen, ja olisin ehdottomasti halunnut nähdä hänen esittävän keikkaa Suomessa vuonna 2009. Kenties jo lähitulevaisuudessa pääsen kokemaan Izzardin livenä. Siihen asti tyydyn katsomaan vanhoja livetallenteita, ja hekottelemaan Prinssi Philipille, kauhuelokuville, hedelmille, Nooan arkille, lipuille, Darth Vaderille, opaskoiralle sekä raptoreille.