Ylösseisontaa 29: Lewis Black – Stark Raving Black

Stand up, Vanhat

Lewis Black olisi muuten hyvin samaistuttava koomikko, ellei hän olisi valittava, sarkastinen, ylipainoinen, keski-iän ylittänyt sosialistijuutalainen. Nämä ominaisuudet muodostavat hänen materiaalinsa rungon, ja yhdistelmä toimii. Jon Stewartin isännöimän The Daily Shown kautta minulle tutuksi tullut Black on viihdyttänyt maailmaa ohjelman vakiosegmentissään Back In Black jo vuodesta 1996. Vuonna 2009 äänitetty ja kuvattu Stark Raving Black on ensimmäinen näkemäni täysimittainen keikka häneltä.

Blackissa on jotain samaa kuin George Carlinissa. Carlinin jutut ovat tosin älyllisempiä, mutta sama kärttyisyydestä voimaa ammentava esiintyminen iskee minuun. Itse jutut eivät ole Blackin parhaimmistoa tällä kiertueella, ja olen aiempien vuosien pätkiä katsellessa törmännyt huomattavasti hauskempaan materiaaliin. Siitä huolimatta hän nousee tälläkin DVDllä keskitason yläpuolelle yleisesti stand up-koomikkojen keskuudessa.

Keikka alkaa odotuksilla. Poliittisen huumorin Black taitaa varsin hyvin, ja republikaanien ja demokraattien vastakkainasettelu oli jo selvä kohokohta ennen kymmenen minuutin rajapyykkiä. Tästä luonnollinen siirtymä oli ihmissyöjävaginoihin. Pidemmistä pätkistä suosikkini oli segmentti ”Vince Gill, Amy Grant, & Me”. Tämä oli viimeinen minua naurattanut kohta noin kahteenkymmeneen minuuttiin. En vain jaksanut nauraa ikivanhoille ikä-jutuille. Toki jotain uutta aiheesta saatiin jälleen, kuten aina, mutta silti kuudenkympin kriisi ei ole tarpeeksi kiinnostava aihe. Sama linja jatkui syntymän ja kuoleman kautta Blackin omiin vanhempiin.

Seuraavaksi alkoi paasaus. Siinä Black on hyvä. Taloudesta, ahneudesta sekä vaihtoehtoisista energiamuodoista Black sai paljon irti. Keikka päättyy reilun kymmenen minuutin toivo-aiheiseen puheeseen, joka toi mieleen Bill Hicksin Revelations-kiertueen DVD-taltioinnin. Kokonaisuus toimii, ja mitä vähemmän sensuroidun version keikasta katsoo, sitä parempi. Hyvää kiroilijaa on hauska kuunnella, vaikka Lewis onkin vähemmän innovatiivinen kuin esimerkiksi The Thick of It -sarjan Malcolm Tucker. HBO-erikoinen on vähän turhan saksittu, puhumattakaan CD-versiosta. Suosittelenkin siis katsomaan nimenomaan tämän DVD-version.