Ylösseisontaa 28: Will Ferrell: You’re Welcome, America – A Final Night with George W. Bush

Stand up, Vanhat

Will Ferrell on monipuolinen koomikko. Hän nousi pinnalle 90-luvun lopulla NBC:n Saturday Night Live-ohjelman myötä. Legendaarinen sketsiohjelma on poikinut vuosien varrella monta lahjakasta ja vielä useamman vähemmän lahjakkaan koomikon kutkuttamaan koko maailman nauruhermoja. Sarjaa tulin seuranneeksi SubTV:ltä aikanaan, ja klassikkojaksoihin olen sittemmin tutustunut YouTuben kautta. Itse ohjelma on yleisesti ottaen totaalista riman alittamista, eikä mieleeni muistu kovinkaan montaa järin hauskaa sketsiä.  Sketseissä on aivan liikaa toistoa, PulttiBois-tason hahmot kuluvat loppuun hyvin nopeasti ja käsikirjoitus ontuu. Viikoittaisen live-sketsiohjelman tasoa on toki vaikea pitää yllä, joten siinä mielessä osa möhläyksistä voidaan antaa anteeksi. Siispä ihmettelenkin, miten varta vasten kiertuetta varten käsikirjoitettu Will Ferrellin stand up-show vastaa tasoltaan SNL:n keskinkertaisinta antia.

Kyse on todellakin showsta. Ferrell ei siis esiinny itsenään vaan vetää jo SNL-ajoilta tuttua George W. Bush-rooliaan. Imitaatio ei ole niitä parhaimpia, mutta viesti tulee perille. Koko shown idea on nimensä mukaisesti pyöriä George W. Bushin ympärillä. Ferrellin Bush perustelee presidentillisiä valintojaan, kertoo hupsuja anekdootteja, juttelee mukavia ja on tyhmä kuin maihinnoususaapas, kuinkas muuten.

Yksi stand up-komiikan kulmakivistä on se, että esiintyjän jutut ovat uskottavia. Lähtökohtaisesti yleisön on voitava uskoa esiintyjän tehneen sen, mistä hän kertoo. Hahmo, jonka esiintyjä rakentaa on aina omanlaisensa, ja yleisö huomaa helposti roolista poikkeavat jutut. Bush on niin tunnettu hahmo, että yleisö on hyvin kriittinen siinä, mitä se uskoo Bushin tehneen. Tähän Ferrellin yliampuva ja elerikas show kaatuu. Missään vaiheessa ei tunnu, että lavalla on Bush vaan Ferrell, joka imitoi Bushia – huonosti.

Materiaali on suurimmilta osin Bushin elämästä kertovia anekdootteja, niin kuvitteellisia kuin puisevalla huumorilla terästettyjä tosielämän tilanteita. Ferrell latelee nolostuttavia tilastoja ja faktoja Bushin presidenttikaudelta, ja esittää Bushin olevan ylpeä ennätyksellisistä törttöilyistään. Näin saadaan muutamat naurut, mutta jo vartin jälkeen alkaa tämäkin ottaa päähän.

90 minuuttia kestävä HBO:n erikoinen on kuin rusinapitko: Hirvittävästi pullamössöä ja vain muutama hyvä sattuma joukossa. Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, on olemassa huonouden eri tasoja. Yleensä Will Ferrell tarjoaa positiivisia kokemuksia, mutta tällä kertaa kokemus on yksinselitteisesti huono. W. on vanha aihe, josta on veistelty jo yli kymmenen vuotta. Ei siitä nyt enää tarvitsisi kokonaista showta tehdä.