Ylösseisontaa 2 – Louis CK (Hilarious)

Stand up, Vanhat

Louis CK

Ensikosketukseni koomikkoon Louis CK oli parin minuutin vilkaisu sarjaa Lucky Louie. Sarjaan kuului pahaa ennakoivat taustanaurut, mistä johtuen en kiinnittänyt siihen ihmeemmin huomiota. Seuraavaksi näin hänet Ricky Gervaisin elokuvassa The Invention of Lying (koomisen huonosti suomennettu Valehtelemisen sietämätön keveys). Siinä hänen roolinsa oli Rickyn paras kaveri, ja suht ison roolinsa vuoksi tulin tietoiseksi hänen olemassaolostaan. Parin lupaavan YouTube-pätkän jälkeen eräs ystäväni suositteli minulle hänen tuoreita stand up-keikkojaan.

Louis CK – Hilarious (2010)

Ensimmäisenä päädyin katsomaan viimeisimmän, vuonna 2010 taltioidun keikan Hilarious-kiertueelta. Jälkikäteen olen saanut kuulla juuri tältä Louis CK:ta minulle suositelleelta kaveriltani, että Hilarious on ”aika heikko” verrattuna aiempiin. En ymmärrä tätä, sillä minusta se on kerta kaikkiaan mahtavaa settiä, eikä todellakaan heikompaa kuin aikaisempi materiaali. Minä en ole nähnyt kaikkia Louis CK:n videotaltiointeja, mutta vuoden 2008 Chewed Up sekä kolme muuta YouTubesta löytyvää keikkaa jäävät minusta tämän Hilarious-keikan jalkoihin selvästi.

Hänen parin vuoden takainen avioeronsa on selvästi yksi vaikuttava tekijä hänen lavapersoonansa habituksessa, mikä erottaa selvästi tämän ja edellä mainitun vuoden 2008-keikan. Itse avioero ei nouse puheenaiheeksi, mutta sen seuraukset kylläkin. Nyt hän on kiireinen ja väsynyt kahden lapsen yksinhuoltajaisä, joka joutuu kohtaamaan sinkkuuden ja vanhenemisen realiteetteja aivan uudessa valossa. Louis vertaa fyysistä kuntoaan vuosikymmeniksi pihalle jätettyyn, sammaloituneeseen autoon, joka pitäisi yhtäkkiä saada käyttöön. Lucky Louie-sarjassa nämä aiheet ovat kuulemani mukaan myös esillä hyvin selvästi.

Perhe- ja sinkkuelämän yhteen sovittamisen lisäksi hänen keikkarungosta suuren osan vie nykyihmisen muka-ongelmat ja Yhdysvaltojen sisäisten ristiriitojen ruotiminen. Teknologian manaaminen, ihmisten laiskistuminen, turhasta valittaminen sekä lasten lyöminen herättävät ajatuksia, mutta saavat myös parhaat naurut. Louisilla on siitä loistava ”deliver”, että hän pystyy tekemään mauttomista ja todella alatyylisistä jutuista hauskoja pelkästään esiintymistyylinsä avulla. Hän myöntää härnäävänsä yleisöä ajoittain roiseilla jutuilla ihan vain sen reaktion vuoksi (esim. ”maybe a dead kid”). Kokonaisuutena keikka on hienointa uutta stand upia, mitä olen nähnyt Tim Minchinin ja Ricky Gervaisin lisäksi, mutta he ovatkin sitten jo aivan toinen tarina.

Suosittelen kaikille huumorintajuisille.