Ylösseisontaa 10 – Rowan Atkinson (LIVE!)

Stand up, Vanhat

Tämän juhlavan kymmenennen (10) Ylösseisontaa-kirjoitukseni kunniaksi kerron hieman suhteestani brittikomediaan.

Minä, Rowan Atkinson ja brittikomedia

En enää voi muistaa varmuudella, mikä oli ensikosketukseni brittikomediaan. Olen toistaiseksi hyväksynyt teoriani, jossa samoihin aikoihin, kun katsoin televisiosta ensimmäistä kertaa Mel Smithin ja Griff Rhys Jonesin loistavaa sarjaa Lunta tupaan, tulin nähneeksi uunituoreen hittielokuvan kaksikon entiseltä kanssanäyttelijältä Rowan Atkinsonilta. Kyseessä oli itse Mel Smithin ohjaama Bean – Äärimmäinen katastrofielokuva. Tutustuin Rowaniin varsin nopeasti, ja kulutettuani ensimmäisen kotitalouteni DVD-levyn puhki, löysin sen rinnalle VHS-muodossa Mr. Beanin parhaat palat. Vaikka olin kuullut Smith & Jonesissa taustanaurua, oli se minulle jostain syystä hyvin outoa nähdä tämä Bean-elokuvassa minulle esittäytynyt hahmo esinaurettuna. Totuin tähän ajan kanssa, ja vuodet vierivät lähinnä Beanin ja ajoittaisten muiden brittikomediasarjojen parissa.

Pian olin viidennellä luokalla, jolloin näin Nelonen ohjelmistossa jonkin verran sarjaa Musta Kyy (Blackadder). Olin aivan äimän käkenä. Miten ihmeessä tuo lähes mykkä hahmo harjoittaakin nyt älykästä vittuilua tyylillä ja potkii heikompiaan päähän. Olin myyty, ja nähtyäni uuden vuoden erikoisjakson ajattelin, että haluaisin nähdä sarjaa enemmänkin. Samoihin aikoihin sain englanninkielisen herätteen, ja pian isäni päätyi tilaamaan ”importtina” brittipainoksen BlackAdder-sarjan boksista. Katsoin sarjaa enkkuteksteillä taukoamatta, ja kyseiset DVDt ovatkin varsin huonossa kunnossa tätä nykyä. Jälkimmäisen seikan selittää kyllä se, että pahvisen boksin avausmekanismi on erittäin kummallinen, mutta se nyt on asian vierestä.

Oli tapahtunut läpimurto. Huumorintajuni oli lopullisesti nyrjähtänyt brittikomedian puolelle, ja aloin enenevissä määrin imemään kaiken mahdollisen genren tarjonnan, mitä vain sen ajan Suomessa oli tarjolla. Luonnollisesti tutustuin hyvin pian Monty Pythoniin, mistä tulikin pitkäksi aikaa kestosuosikkini Mustan kyyn ja YLEn ohjelmistosta poistuneen Smith & Jonesin rinnalle. Samalla aloin seuraamaan yhtä kaikkien aikojen suosikkisarjoistani Coupling – Paritellen, sekä tutustuin myös uudempaan brittiläiseen sketsihuumoriin sarjojen Krishna Soikoon!, Se sketsishow, Ruuvit löysällä sekä Harry Enfield esittää kautta. Yläasteelle päästyäni olin mielestäni varsin pätevä brittikomedian asiantuntija (ikäisekseni).

Tämän pienen historiikin tutustumisestani brittikomediaan lopuksi lienee asiallista kertoa, miten ja missä törmäsin tähän tämänkertaiseen keikkataltiointiin, joka kantaa yksinkertaista nimeä Rowan Atkinson LIVE!. Muistaakseni en ollut nähnyt Rowania muissa kuin Mr. Beanin ja Mustan kyyn rooleissa, mutta olin kuullut hänen olleen muissakin sarjoissa. Ollessani yhdentoista vanha olimme luokkaretkellä Norjan Bodøssä, missä leirikouluaikuisena mukana matkanneen isäni kanssa satuimme kävelemään paikalliseen DVD-liikeeseen. Kuin sattuman kaupalla näin yhdessä korissa Mr. Beanin idioottimaiset kasvot, ja luin nimen ”Rowan Atkinson LIVE!”. Kummastuneena luin takakannen, josta ruotsia ymmärtämättömänä en saanut paljoa selvää. Näin kuvia keikalta, sekä jälleen Mr. Beanin kieli suustaan ulkona. Myöhemmin olen ollut hyvin ärsyyntynyt kyseiseen kanteen, sillä sillä ei ole mitään tekemistä Mr. Beanin hahmon kanssa, vaan kyseessä on nimenomaan Rowan Atkinsonin stand up-rutiinin tallenne. Tätä seikkaa en tiennyt silloin, mutta kuultuani isäni tulkkauksen päätin sen ostaa itselleni matkaan. En tiennyt lainkaan mitä odottaa.

Rowan Atkinson LIVE!

Rowan Atkinson LIVE ei sinänsä ole varsinainen stand up-keikka, sillä show perustuu erilaisiin sketseihin, joita joko Rowan yksin tai ”avustajansa” Angus Deytonin kanssa esittää. Materiaali esitetään varsin tiukasti käsikirjoituksen mukaan, joten improvisointia ei liiemmin nähdä. Episodimaisesti etenevä esitys antaa Atkinsonille mahdollisuuden luoda lukuisia tilanteita kuin tyhjästä. Lavasteita on vaihtelevasti tuolista oviin ja portaisiin, mutta suuren osan ajasta lavasteet luodaan katsojan päähän mimiikan keinoin.

Rowan on äärimmäisen kurinalainen ja taidokas esiintyjä. Yksin esittäessään hänen hahmonsa ovat usein varsin verbaaliseen huumoriin pohjaavia. Esimerkiksi keikan aloittava ”A Warm Welcome”, jossa Rowan toivottaa yleisön tervetulleeksi Helvettiin, muistuttaa hyvin vahvasti Musta kyy-sarjaa. Toinen kategoria taas tuo esiin Atkinsonin ruumiillisen ja mykkäelokuvia muistuttavan komiikan. Näissä sketseissä Angus Deyton toimii joko ”straight manina” tai puheäänenä. Näistä ehdottomat kaksi suosikkiani ovat ”Pink Tights & Plenty of Props” sekä ”Elementary Dating”, joissa Rowan havainnollistaa yleisölle luennoitsijan (Angus) esimerkkejä. Kiusaava näkymätön mies on malliesimerkki Atkinsonin ruumiillisen komedian mestarillisesta hallinnasta.

Koska esityksen on tarkoitus olla Rowanin lavasketsiuran Best of-kokoelma, on osa sketseistä yli kymmenen vuotta vanhoja. Näistä esimerkkinä yllättävän suosittu, mutta mielestäni harvinaisen tylsä sketsi, jossa koulun rehtori luettelee hassunhauskoja tai rivoja nimiä listalta. Toinen ajan myötä kulunut sketsi on Mr. Bean -sarjasta tuttu kirkossa aivastaminen. Hahmo on selvästi Bean, ja Atkinson vetää roolinsa virtuoosimaisella tarkkuudella. Kuluneisuuden selittää se, että sketsi on todellakin niin tuttu jo kaikille.

Muutaman heikomman sketsin jäädessä nerokkaiden varjoon mietin, miksi nämä kyseiset sketsit ovat mukana. Vastaus lienee juurikin se, että kyseessä on todellakin Atkinsonin ”Best of”-keikka. Kutsun tätä ”Kuollut papukaija”-efektiksi. Itse en ole koskaan ymmärtänyt, miksi moinen sketsi kuolleesta papukaijasta on vuosi toisensa jälkeen kaikkien aikojen hauskin sketsi. Sama tuntuu pätevän osaan Atkinsonin sketseistä. Edellä mainittu rehtori-pätkä on Atkinsonin läpimurtosketsi 70-luvun lopulta, mutta sen huvittavuutta en ole itse koskaan ymmärtänyt.

Aikanaan keikka räjäytti pääni. Nyttemmin pääni ei ole enää niin herkkä, mutta yhä edelleen samat vanhat sketsit saavat minut nauramaan. Rowan Atkinson naurattaa tällä keikallaan enemmän kuin koko Mr. Bean-sarjassa yhteensä, tuoden hänen koomisen lahjakkuutensa huomattavasti paremmin esiin. Keikka on brittihuumorin ehdotonta kermaa, vaikkei sinänsä olekaan stand up-komiikkaa. Suosittelen kaikille.