Ylösseisontaa 0.1 – Intro

Stand up, Vanhat

Stand up.

Rakastan sitä. Se on ollut pitkään osa elämääni, joskin toistaiseksi vain sen katsojapuoli. Olen aktiivisesti nauttinut kyseisen komiikan genren erinäisiä ilmentymiä 15-vuotiaasta asti, joskin sitä ennen olin jo ehtinyt tutustua laatuhuumoriin brittiläisten televisiosarjojen (Lunta tupaan, Musta kyy) kautta. Se alkoi kiinnostamaan jo ihan naperona Jerry Lewis-elokuvien ja Billy Crystalin tähdittämän elokuvan Mr Saturday Night myötä, ja etenkin jälkimmäisen vuoksi olen myös pitkään miettinyt aloittavani itse harrastamaan moista esiintymisen muotoa.

Koska olen viimeisen kahden vuoden sisällä ahminut enenevässä määrin stand up-dvd:itä, päätin herättää blogini eroon kirjoittamalla näkemistäni keikkatallenteista pienoisarvioita, joissa käyn läpi keikan hyvät ja huonot puolet sekä luonnollisesti jaan omat mielipiteeni. Seuraavien kuukausien aikana tulen kirjoittamaan ainakin seuraavista koomikoista keikkoineen: Bill Hicks, Louis CK, Ricky Gervais, Tim Minchin, Eddie Murphy, Richard Pryor, Jonas Gardell, Andre Wickström ja Ismo Leikola.

En väitä olevani aiheen asiantuntija; minulla ei ole stand up-yliopiston maisterin papereita tai mitään muutakaan pätevyyttä kirjoittaa aiheesta kuin vuosien harratuneisuus sekä halu jakaa mielipiteitäni. Aika näyttää, eksynkö itsekin joskus mikin varteen, mutta ainakin toistaiseksi aion kirjoittaa mietteitäni ja tuntemuksiani suosimieni koomikoiden teoksista.

Tähän alle listaan pari ensimmäistä aihettani:

  1. Bill Hicks – Relentless (1991)
  2. Louis CK – Hilarious (2010)
  3. Eddie Murphy – RAW (1987)
  4. Ricky Gervais – Animals (2003)
  5. Tim Minchin – So Live (2007)
  6. Ismo Leikola – Kasvaa ihmisenä (2010)

Ehdotuksia katsomisen arvoisista keikkatallenteista saa kommentoida alle tai lähettää osoitteeseen

shinnyjack at yahoo piste com