Kauhun lokakuun paluu – Tucker & Dale Saw Evil Ed Rec ²

Elokuvat, Kauhun lokakuu, Vanhat

Tulinkin sitten katsoneeksi vähän enemmänkin kauhua.

[REC] ²

(2009, ohj. Jaume Balagueró, Paco Plaza, näytt. Manuela Velasco, Jonathan Mellor & Òscar Zafra)

Toisin kuin yleensä kauhuelokuvasarjojen kohdalla, [REC]in jatko-osa jatkaa suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Siis ihan suoraan. Tällä kertaa sisään ryntää SWAT-joukkoon verrattava erikoisryhmä, jonka jokaisella jäsenellä on oma kypäräkameransa. Nämä kamerat rikkovat ensimmäisen elokuvan kerrontatyyliä, mikä harmitti minua aluksi. Tämä kuitenkin avaa aivan uusia mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi monesta kuvakulmasta saman kohtauksen yhtäaikaa ruudulla esittämisen. Myös perinteinen videokamerakerronta on mukana, sillä erikoisryhmän lisäksi kuvataan ryhmää teinejä, jotka päätyvät karanteenitaloon sisälle. Tästä syntyy myös vähemmän lineaarinen kerronta, mutta ”samaan aikaan toisaalla” -efektejä käytetään säästeliäästi.

SPOILER ALERT!!!

Alkuperäisen elokuvan mytologia saa huomattavasti lisää lihaa luiden ympärille, mutta samalla se ottaa askeleen kohti perinteisempää kauhua. Ilmeisesti tämä kuitenkin oli tarkoitus alusta asti, sillä samat herrat Balagueró ja Plaza ovat kynäilleet ja ohjanneet jatko-osan. Se, mikä ensimmäisessä olisi vielä periaatteessa voinut olla tieteellisesti selitettävissä, ja katolilaisen kirkon uskonnollisen suhtautumisen vain kirkon omia jorinoita,  käännetään nyt lähes päälaelleen. Kaikki, mitä kirkko sanoi olikin totta! Todellakin, argentiinalainen tyttö oli Saatanan riivaama. Tämä kaikki paljastuu tietenkin vasta lopussa.

SPOILER ALERT OVER!!!

Jatko-osan uudet juonenkäänteet ovat rohkea linjanveto, mistä en tarinallisesti niin paljoa pitänyt, mutta kunnioitan kylläkin. Odotan innolla, kun tämän jälkeen kaksikko jakaantuu kahteen eri [REC]-projektiin. Plazalla on tällä hetkellä työn alla kolmas, Genesis-lisänimeä kantava esiosa. Balagueró ilmeisesti ohjaa sarjan viimeisen osan, joka tunnetaan tällä hetkellä Apocalypsena. Molemmat ovat kaksikon yhdessä kirjoittamia, ja saavat ensi-iltansa ensi vuonna.

***

Evil Ed

(1995, ohj. Anders Jacobsson, näytt. Johan Rudebeck, Per Löfberg, Olof Rhodin)

Harvoin ruotsalainen kauhu on yhtä hauskaa kuin Evil Edissä. Kinosilmässä aikanaan puitu Ystävät hämärän jälkeen oli malliesimerkki siitä, miten tehdä aito, tyylitajuinen, koskettava ja kaikin puolin hyvä kauhudraama. Evil Ed menee aivan toiseen ääripäähän. ”It’s a no brainer.”.

Tarinan keskiössä on hyvin konservatiivisen oloinen perheenisä Eddie (Rudebeck), joka työskentelee elokuvien leikkaajana kliseistä koostetun, limaisen leffamogulin (Rhodin) studiolla. Pomo määrää Eddien leikkaamaan uusimman karsean kauhusarjan osan, vaikka Eddie ei pidä genren elokuvista. Pakon edessä Eddie joutuu kuitenkin myöntymään, ja niinpä Eddie alkaa saada tavanomaista päiväannosta suuremman osan raajojen leikkelyä ja rapatessa roiskuu (raro)-hengessä veren vuolasta purskahtelua. Luonnollisesti tämä vaikuttaa Eddien henkisiin ominaisuuksiinsa, ja pian hän alkaakin nähdä näkyjä. Sitten Eddie sekoaa, ja loppu on kauhuelokuvan historiaa.

Evil Ed on nimenomaan sitä itseään eli suosimaani ”rapatessa roiskuu” -kauhua á la Evil Dead 2. Jo elokuvan nimi ja päähenkilö viittaavat Evil Deadiin, minkä lisäksi Eddien editointihuoneessa on Evil Dead 2-juliste. Kaikki on äärimmäisen yliampuvaa: Erikoistehosteet, hahmot, dialogi ja käsikirjoitus ovat kaikki niin silmä poskella ja kieli keskellä tietä, että ei voi olla nauramatta. Kaikkiin kliseisiin tartutaan aivan äijämäistä ratsuväen johtajaa myöten. Kaiken kruunaa vielä jälkikäteen ruotsalaisten näyttelijöiden päälle nauhoitettu englanninkielinen dubbaus, joka on vain jotain hyvin hillitöntä. Parasta siinä on se, että se on oikeasti todella hyvin tehty dubbaus, mutta äänivalinnat ovat välillä vähän kyseenalaiset. Paskabarometrillä tämän kuun ykköseksi!

*****

Saw

(2004, ohj. James Wann, näytt. Cary Elwes, Danny Glover, Leigh Whannell, Tobin Bell)

Olin hyvin ennakkoluuloinen Saw-sarjaa kohtaan. Elokuva edustaa sitä kauhun genreä, jota en oikein jaksa millään katsoa: Silpomiskauhu. Siksi yllätyin, että ensimmäisessä Saw-elokuvassa keskitytään niin paljon psykologisen trillerin elementteihin. Oletin, että koko elokuva olisi vain sitä, että ihmiset sahailevat toisiltaan jalkoja tai kaivavat silmistään avaimia. Jälkikäteen joudun syömään pahat sanani sarjaa kohtaan, ja katsomaan ainakin sen ensimmäisen jatko-osan.

Valot tulevat päälle, ja kaksi vierasta huomaavat olevansa kahlittuina vastakkaisille seinille vanhan vesiklosetin sisälle. Heidän välissään makaa lattialla itsensä tappanut mies. Tästä asetelmasta on varsin kiinnostavaa lähteä luomaan tarinaa. Luonnollisesti takaumia käytetään paljon. En halua spoilata mitään, vaikka suurin osa tämän kassamagneetin on nähnytkin. Eniten elokuva tuo minulle mieleen David Fincherin elokuvan Seitsemän, ja yhtymäkohtia löytyy muualtakin kuin afro-amerikkalaisesta etsivästä, jolle sarjamurhaaja muodostuu päähänpinttymäksi.

Elokuva on ahdistava, ja siinä on varmasti joillekin katsojille paljon ei-sopivaa katsottavaa. Juoni ja kerronta rakennetaan takaumista huolimatta harvinaisen hyvin. Välillä välkkyvät kohtauksen vaihdokset ja muu ylimääräinen ”sinne tänne” -kameratyöskentely käy ärsyttäväksi, mutta lopputulosta se ei haittaa. Saw on harvinaisen hyvä 2000-luvun kauhuelokuvaksi, ja häviää [REC]ille vain yhden söpön toimittajan verran. Lisäksi Jigsaw (Bell) saattaa olla yksi kaikkien aikojen suosikkipahiksiani, mutta sen paljastaa jatko-osat.

****

Tucker & Dale VS Evil

(2010, ohj. Eli Craig, näytt. Tyler Labine, Alan Tudyk, Katrina Bowden)

Mitä tapahtuu, kun yhdistää Perjantai 13. päivän ja Shaun of the Deadin? Tucker & Dave VS Evil. Kerrankin jenkkilästä tulee hyvä kauhukomedia. Brittien mestariteosten rinnalle nousee yllättäen landepaukkujen selviytymistarina kesämökkinsä kauhuista.

Tarina alkaa perinteisellä jenkkiopiskelijaporukalla matkalla keskelle korpea telttailemaan. Sattumalta samoille maille matkaa myös Tucker sekä hänen veljensä Dale. Erinäisten stereotyyppisten väärinymmärrysten vuoksi nuoriso saa veljeksistä astetta creepymmän kuvan. Edelleen, merkillisten sattumusten vuoksi he sattuvat vahingossa ”kidnappaamaan” yhden ryhmän blondeista. Seuraavaksi ihmisiä vain sattuu kuolemaan. Accidental death rate on tässä elokuvassa äärimmäisen korkealla.

Tämäkin elokuva on todellinen no brainer. Siinä vain sattuu ja tapahtuu. Todella huono tuuri johtaa todella sattumanvaraisiin raro-kuolemiin. Väärinymmärrykset johtavat hauskoihin lopputuloksiin, ja saadaanpa elokuvaan mahdutettua vielä varsin pätevä romanssi. Tucker & Dale VS Evil on sydämellinen ja lämminhenkinen elokuva, jossa vain sattuu lentämään paljon verta.

****