Ja niin Erkin soolobloggaus alkoi…

Tarinoita ja jorinoita, Vanhat


Tässä ollaan ensimmäistä soolobloggausta tekemässä, ja kuten arvata saattaa, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä pahemman kerran.

Ensimmäinen kysymys: Miksi?
Vastaus: Ei mitään hajua. Ehkä keksin vastauksen joku päivä..
Toinen kysymys: Englanniksi vai suomeksi?
Vastaus: Ei mitään hajua, ehkä molemmiksi. Ainakin suomella aloittelen ja siirryn engelskaan jossain vaiheessa jos jaksan. Ehkä teen rinnakkaispostaukset sitten aina in English. Saa nähä.
Kolmas kysymys: Kuinka usein?
Vastaus: Aina, kun vaan pystyy/jaksaa.
Tarinaa:

 

Elikkäs, jänniä hetkiä eletään. Jännitän tässä nyt, miten otetaan vastaan arvosteluni Hellboy kakkosesta ja Dandy Warholsin uudesta levystä yliopistolehteen Stimulukseen. Aika mukavasti minusta kirjoitin ne, tosin merkkimäärä oli aivan liian rajallinen dändien kohdalla. Noh, enivei enigei, sinne meni. Näin ne kyllä tänään siitä koneen ruudulta, ja näyttivät oikein nätiltä

Jee. Palkitsin itseni eilen tilaamalla neulan VekePiken (mummo & ukki) lahjoittamaan vinyylisoittimeen ja ostamalla The Wallin älpeenä. Uumama, on se nättipätti. Heh. Lainasin kirjastosta kermaisen Disraeli Gearsin, vaaleanpunaisen Animalsin ja Dark Siden, Greta’s Hitsin Bluesoundsilta, Zepin Fyysisen graffitin ja jazzia a la Buddy Miles. Enivei, nam. Älpeeyteni alkoi eilen. Huraa!

Tampereelle menokin jännittää vähän. Siljan kämpän haluun nähä, ja ehkä sen kavereita, jos tulee vastaan. Heikki Silvennoisen ainakin. Happy-Go-Lucky lauantaina, hihii. Ja varmasti kaikkea muutakin kivaa ehditään puuhailla.

Mitäpä tässä muuta… Sisko on kade lp-soittimesta, mutta sanoin, että, jos vaikka hankkii vinyylisysteemin ittelleen joululahjaks vaikka, ni lupaan ostaa sille sen ekan levyn. Toiselle siskolle sama lupaus toki. Kallis joulu tulossa, ehkä maksan sen lehtijutuilla. Hehheh.

Joo, oli tommonen tuo eka sepustus. Maybe someday I’ll be back for more.

Päivän mietelause: Iki haju, luja hiki. (Alivaltiosihteeri)