Hyvä huono keikka osa 2 – Paluu Mars Voltaan

Keikat, Musiikki, Vanhat

Paluu Mars Voltaan

– ”Se keikka oli ihan huippu!”

– ”Täytyy kyllä sanoa, että oli ihan hirveä pettymys.”

– ”No olisihan ne voineet vetää pidempään.”

The Mars Voltan taannoisen Helsingin keikan jälkeen nämä olivat ensimmäiset kuulemani kommentit. Oma mielipiteeni keikasta muovautui ja vakiintui vasta öisen bussimatkani aikana Helsingistä Kuopioon. Kävin läpi varsin laajan tunteiden skaalan ennen sen vakiintumista.

Kelatkaamme hetkeen, kun Goliath on loppunut ja viimeisetkin soittajista ovat poistuneet lavalta. Muun yleisön tavoin olen hyvin innoissani, ja hakkaan käsiäni yhteen encoreiden toivossa. Vaan encoreita ei tule. Kohonneet kulmakarvat ja hämmästyneen hölmistyneet silmät olvat vallitseva näky yleisön keskuudessa. Tunnelmaa voi kuvata sanalla epäusko. Vaikka DJ on jo laittanut musiikin soimaan ja sali on valaistu. Minuutit kuluvat, ja väki alkaa pikku hiljaa madella kohti ulko-ovia lavalle välillä kuikuillen. Yleisö on kuin koiranpentu, joka on käsketty ulos kodista, koska on tietämättömyyttään tehnyt jotain tuhmaa. Mitä pahaa yleisö on tehnyt saadaakseen näin kylmää kohtelua? Joku purkaa pahaa oloaan haistattelemalla roudareille.

Ulko-oville pääsy käy aluksi tuskastuttavan hitaasti. Pari sanaa kavereiden kanssa tulee vaihdettua, mutta lopullinen vuodatus seuraa vasta päästyämme ulos. Kriitiikin kohteina olivat odotetusti sekä kappalevalinnat että keikan lyhyys. Totta kai minäkin halusin kuulla kaikki suosikkikappaleeni. Suosikkilevyni ohitettiin aivan kokonaan. En sano tätä ääneen. Pidin konsertista siitä huolimatta. Tynkähän se oli keikaksi, sitä en kiellä. 50e tuollaisesta keikasta on aivan liikaa. Siihen lasketaan vielä yli 60e matkakuluja. En halua ajatella, että maksoin juuri toista sataa euroa pettymyksestä, huonosti nukutusta yöstä bussista ja väsyneestä työpäivästä. Ei. Minä pidin keikasta, joten en tehnyt virhettä. Tein kuitenkin hauskan huomion seuraavien tuntien aikana. Suurin osa niistä, jotka olivat joko tulleet lähempää, saaneet kyydin, eivät olleet maksaneet lipusta täyttä hintaa tai olivat jollain muilla tavoin keikkaan vähemmän panostaneita, näyttivät kritisoivan keikkaa muita enemmän. Toki pari poikkeusta löytyi, eikä kyse ole kuin henkilökohtaisista havainnoistani. Minusta kävisi paljon paremmin järkeen, jos nimenomaan vähän panostaneet voisivat hyväksyä pettymyksen olankohautuksella tai ”Pöh, enhän mä tästä mitään maksanutkaan…” -asenteella.

Toki tämän tiedostaen suhtaudun keikkaan takautuvasti varauksella. Oliko keikka tosiaan niin hyvä, vai muovaako kognitiivinen dissonanssi keikkaa paremmaksi päässäni? Vaikuttiko arviooni positiivisesti seuraavana päivänä julkaistu tieto siitä, että uudet kappaleet olivatkin maailmanensi-iltaesityksiä? Entä huononiko keikkakokemus, kun kävikin ilmi, että kappaleita olikin soitettu jo keväällä? En usko, sillä pyrin tarkkailemaan mielipiteitäni ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

Bussimatkan aikana tulin pääni sisäisen väittelyni kanssa sellaiseen lopputulokseen, että keikka oli näkemisen arvoinen, ja tämä mielipide on pitänyt. Näin The Mars Voltan livenä. Yhtye oli loistavassa livekunnossa, Cedric pysyi nuotissa ja yleisö oli mukana. En silti maksaisi samaa hintaa, jos tietäisin keikan puutteellisuudesta tai rakenteesta etukäteen. Tällaisen keikan olisin mielelläni kuunnellut esimerkiksi festivaaleilla niin sisällön kuin pituudenkin puolesta.

Keikan jälkimainingeissa intouduin tukemaan yhtyettä rahallisesti, kuten yleensä minulla on tapana ennen tai jälkeen keikan. Päädyin ostamaan loput kolme minulta puuttuvaa The Mars Volta-levyä, koska ne sai alle kahdella kymmenellä eurolla Play.comista. Ostaminen kannattaa aina, kun kerran saa halvalla, eikös vain?

===

Kognitiivista dissonanssia kuvataan Wikipediassa näin:

Kognitiivinen dissonanssi syntyy silloin, kun ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään. Esimerkiksi verovilppiä paheksunut ihminen lopettaa paheksumisen itse verovilppiä tehtyään. Maallikon termein asiaa voisi kuvata epämiellyttävänä jännitteenä, joka tulee kahdesta keskenään ristiriitaisesta ajatuksesta samaan aikaan.

Kognitiivisen dissonanssin teorian mukaan ristiriitaiset kognitiot toimivat käyttövoimana, joka pakottaa mielen hankkimaan tai keksimään uusia ajatuksia tai uskomuksia tai muokkaamaan jo olemassa olevia uskomuksia niin että vähennetään kognitiivisen dissonanssin määrää kognitioiden välillä.