Henkilökohtainen musiikkijoulukalenteri – luukku seitsemäntoista

Blogi, Musiikki

Kustakin luukusta paljastuu jollain tavalla minulle tärkeä musiikkikappale, -albumi tahi -ilmiö kyseiseltä vuodelta.

2005

Kun Erkki progeen tutustui…

Pink Floyd

Pink Floyd tuli minun elämääni yllätyksenä. Olin ollut tietoinen mystisestä albumista nimeltä The Dark Side of The Moon, jolla isäni (ja varsin suuren määrän kriitikoita) mielestä ei ole yhtään väärää ääntä. Niinpä eräänä päivänä alkusyksyllä 2005 musiikkitietouttani kasvattaakseni lainasin kirjastosta Pink Floydin The Wallin. Kuuntelin sen kannettavalla, taskuun mahtuvalla CD-soittimellani ja se vain teki jotain minulle. Muistan vielä miettineeni Rikkaittenrinteellä Another Brick In The Wall Part 1:tä kuunnellessani, että tämä taisi hypätä nyt suosikkien joukkoon. En ollut siis koskaan kuullut sitä tutumpaa diskohittiä eli Part 2:ta, ja kaikki muukin sillä levyllä oli minulle tuntematonta.

Sitten alkoi yleissivistävä vaihe, kuuntelin ja pian hankin levyt Meddlestä Final Cutiin ja suosikkilevyni vaihteli The Wallista Dark Sideen päätyen Wish You Were Heren kautta Animalsiin. Siinä se onkin pysynyt vuodesta 2008 lähtien. Kitarassa Pink Floydi tarjosi jälleen uudenlaisia sooloja, riffejä ja tahtilajeja opeteltavaksi. Myös pikku hiljaa olin kitaristiudessani päässyt siihen pisteeseen, että aloin etsimään bändikavereita. Lukiosta niitä löytyi. Keväällä 2006 soitimme Kuopion Lyseon Lukion kevätjuhlassa Pink Floydin Moneyn, ja luonnollisesti meillä oli oma valoshow. Jesse sytytti kitaroihin kiinnitetyt sädetikut palamaan sekä minun että Petjan kitarasoolojen aikana.

Floyd avasi minulle oven progressiivisen musiikin maailmaan. Tämä johti pian siihen, että aloin pikku hiljaa kuuntelemaan myös muita musiikkigenrejä. Floyd oli enää kovin löyhästi bluesista ammentava yhtye, ja samalla levyhyllyyni alkoi ilmaantua myös muita musiikkityylejä. Jopa jotkut silloiset nykybändit alkoivat kiinnostamaan usean vuoden tauon jälkeen.

Itse yhtyeelle vuosi 2005 oli myös merkittävä, sillä Live 8 -hyväntekeväisyyskonsertissa yhtye teki viimeisen keikan klassisen kokoonpanonsa kanssa. Katsoin ja nauhoitin ja katosin uudelleen. Ja uudelleen. Oma fanitukseni sai täydellisen huipentuman, kun minä ja pikkusiskoni Erja pääsimme kokemaan Roger Watersin The Wallin aivan eturivistä pari vuotta sitten.

Pink Floyd oli yhtyeenä viimeinen, joka teki minuun niin lähtemättömän vaikutuksen. Se on ollut jo vuosia myös suosikkiyhtyeeni.

EMP (Even more personal) note: Tähän Floydin vaikuttavuuteen saattoi vaikuttaa myös se, että se osui uutena, mullistavana yhtyeenä elämänvaiheeseen, joka muutti kovin määrittävällä tavalla minua. Uusi ympäristö, uudet kaverit sekä uusi minä. Viimeisin johtui siitä, että hups laihdutin vuoden alusta syksyyn välisenä aikana 30kg (110kg->80kg), ja jatkoin siitä matkaa alaspäin vielä vähän timmimmäksi. Uusi ulkomuoto myös boostasi hieman itsetuntoa ja muutenkin hieman sekoitti päätä uuteen uskoon. Hiphei! Kiitos ja anteeksi.