Henkilökohtainen musiikkijoulukalenteri – luukku neljätoista

Blogi, Musiikki

Kustakin luukusta paljastuu jollain tavalla minulle tärkeä musiikkikappale, -albumi tahi -ilmiö kyseiseltä vuodelta.

2002

Virkamiehet tekevät virallista musiikkia.

Alivaltiosihteeri

Alivaltiosihteeri on myös bändi. Tämä valkeni minulle kuunneltuani Alivaltiosihteeri-ohjelmaa parin vuoden ajan. Vuoden 1999 Vappuerikoisesta lähtenyt kolmikon fanitus johti ennen pitkää myös siihen, että päädyin etsimään huumoripätkiä myös kirjastosta. Kuopion kaupunginkirjastosta löytyikin kaikki CD-muotoon väännetyt Alkkarilevytykset, ja niistä ehdottomaksi suosikikseni nousi Yeah Baby Yeah vuodelta 1992. Löysin kyseisen levyn sittemmin hyllyyni vinyylimuotoisena.

Mainio seuramies sekä levyn avausraita Yksinoikeudella olivat suuria suosikkeja, joiden jokaisen sanan, äänenpainon sekä kitaralickin muistan yhä. Muita suosikkeja ovat Clint .44 ja Elämää avaruusaluksella. Rokkaavinta antia levyllä oli kuitenkin manselaisuuden hymni Tampereelle, joka on heittämällä yksi kaikkien aikojen suomennoksista. Se oli myös ensikosketukseni AC/DC:n musiikkiin. Cover on tehty rakkaudella ja lämmöllä, ja se rokkaa lähes yhtä kovaa kuin alkuperäinen Highway To Hell.

Matti Toivosen laululla vahvistettuna Alivaltiosihteeri toimii kovin hyvin myös musiikkina. Tähän väliin toki on todettava, että AVS siis oli alunperin rockyhtye. Jyrkin, Pasin ja Simon radiohupailut ovat aina olleet minulle se ykkösjuttu, mutta silti Alivaltiosihteeri oli ensimmäinen suomalainen rockyhtye, jota kuuntelin (Fröbelin palikat pois lukien). Tämä oli siis ennen Eppuja, Hassista, Wigwamia ja muita.