Henkilökohtainen musiikkijoulukalenteri – luukku kaksikymmentäyksi

Blogi, Musiikki

Kustakin luukusta paljastuu jollain tavalla minulle tärkeä musiikkikappale, -albumi tahi -ilmiö kyseiseltä vuodelta.

2009

Boing! Boom! Tshcak!

Kraftwerk

Olin jo alkanut tutustu saksalaisen musiikin voimalaitoksen tuotantoon aikaisemmin, mutta todellinen fanitus alkoi kukkia vasta vuoden 2008 loppupuoliskolla. Yritin päästä katsomaan Ralf Hütteria ja poikia Flow Festivaleille, mutta aikataulut kusivat ja livenä näkeminen siirtyi tämän vuoden syksylle. Keikalle pääsemättömyys ei kuitenkaan lannistanut, ja vuodesta 2009 tuli Kraftwerkin fanittamisen vuosi.

Yhtenä suurimpana syynä fanittamisen syttymiselle pidän YouTubesta löytynyttä, kokonaista Minimum-Maximum -konserttia, jonka joku fani oli sinne ladannut. Kuntopyörän ja Kraftwerkin yhdistelmä oli lyömätön alkutalven iltoina. On siinä jotain hypnoottista ja uljasta, kun neljä kypsää saksalaista miestä astelee neljän työasemansa taakseen ja luovat tauotonta teknopoppia yleisömassoja pomputtamaan. Musiikki on mahtavaa ja visualisaatiot upeita.

Tämän kokemuksen jälkeen oli tietysti pakko alkaa hankkimaan Kraftwerkin musiikkia. Parin vinyylin jälkeen minä vahingossa The Catalogue. Kraftwerkin musiikissa minua kiehtoo eniten yksinkertaisuus. Se, miten simppelit asiat muodostavat kappaleet on ihailtavaa. Kuten voi kuulla Pink Floydin tai AC/DC:n musiikissa, kun on löytänyt juuri ne oikeat nuotit, ei tarvitse muita. Lisäksi ylipäänsä se fakta, että Kraftwerk on ollut elektronisen musiikin pioneeri ja kehittänyt vaikka mitä vallankumouksellisia hienouksia Kling Klang Studiollaan. Se on vaikuttanut niin moneen muuhun artistiin David Bowiesta Daft Punkiin.

Nähtyäni tänä vuonna Kraftwerkin livenä Flow Festivaleilla eturivistä voin sanoa, että fanitus ei ainakaan ole laantumaan päin.