Henkilökohtainen musiikkijoulukalenteri – luukku kaksikymmentäkolme

Blogi, Musiikki

Kustakin luukusta paljastuu jollain tavalla minulle tärkeä musiikkikappale, -albumi tahi -ilmiö kyseiseltä vuodelta.

2011

”I can have a dark side, if you want me to…”

Tim Minchin

Tämän artistin esittelemisestä on kiitettävä erästä toista Jussia. Olin kuullut stand up-muusikko Tim Minchiniltä tasan sen verran kuin mitä Canvas Bagsista lauletaan Axis of Awesomen Four Chords -kappaleessa ennen menestyksekkääksi osoittautunutta SMFL:n (nyk. MAL) talviseminaaria vuoden 2010 kevättalvella. Hupaisan letkeän illan päätteeksi päädyimme Jussin kanssa katsomaan hassuja YouTubesta, ja Jussi näytti minulle aluksi livevedon kappaleesta Inflatable You. Tämä sekä kutitti minua hassuluuhuni että toimi musiikkikorvalleni kovin hyvin. Viimeistään Minchinin tahallaan kustun jazz-soolon alun jälkeen sen vaihtuessa virtuoosimaiseen sävelten soljuntaan olin jo täysin myyty. Paketin sinetöi toiseksi katsomamme yhdeksän minuutin beat-runo Storm.

Fanitus kasvoi tasaisesti, kunnes 2011 aikana hankin käytännössä kaiken äänitetyn ja levytetyn materiaalin. Vuoden 2011 lopulta minulla on ikuinen muisto joulusta, kun uusi Tim Minchin & The Heritage Orchestra löytyi pukin kontista. Katsoin sen suhteellisen raskaan loppuvuoden päätteeksi kotipuolessa ja oli hyvä olo. Mmmmm…

Tänä herran vuonna 2013 näin vihdoin Tim Minchinin livenä, ja oli se odottamisen arvoinen. Viimeisenä kuultu Dark Side oli paras koskaan näkemäni ja kuulemani versio tuosta reilun kymmenen minuutin klassikosta.  Jos joskus on mahdollista nähdä Minchin livenä, suosittelen.

Minchin yhdistää vinoutunutta, tummaa ja nokkelaa huumoria loistavaan musiikkiin. Stand up -huumorin ystävänä sekä muusikkona Minchin toimii minulle erittäin hyvin. Jos osaisin paremmin pianoa, opettelisin soittamaan hänen kappaleitaan (Dark Sidea ja paria muuta olen jo vähän nyhrännyt). Toistaiseksi vain tyydyn laulamaan mukana sekä rämpyttämään kitaralla Canvas Bagsia, joka menee maailman kuluneimman sointukierron mukaan.

Tim Minchin on myös loistava esimerkki siitä, miten ulkonäkö vaikuttaa julkisuuteen pääsemiseen. Hän nousi pinnalle Australiassa vasta sen jälkeen, kun oli vaihtanut lookkinsa nykyiseen, rokkaavaan mascara-punapää-habitukseensa. Tästä Minchinin uran läpimurtovaiheesta kertoo mainio dokumentti Rock ’N’ Roll Nerd. Samat loistavat biisit ilman tätä ulkonäköpäivitystä eivät tuntuneet kiinnostavan niin suurta yleisöä.

Nyttemmin Minchin on päässyt tekemään stand up -muusikkouden lisäksi muun muassa musikaaleja (Matilda – suosittelen kuuntelemaan Spotifysta!) sekä roolin mainoissa sarjassa Californication. Uutta showta ei Heritage Orchestran jälkeen ole ilmeisesti tiedossa ihan lähitulevaisuudessa, mutta toisin kuin kovin monen stand up -tallenteen kanssa, Minchinin materiaali kestää aikaa pirun hyvin. Jos ei ole Minchiniin tutustunut, niin suosittelisin aloittamaan So F*cking Rock -DVD:stä.

P.S. Tim Minchin on tehnyt yhden kaikkien aikojen kauneimmista joulukappaleista – White Wine In The Sun

P.S.S. Valinnat vaikeutuvat koko ajan! Vain pari luukkua jäljellä, ja niin paljon artisteja joutuu jättämään pois. Tämänkin luukun kanssa kilpaili Lady Gaga.