Henkilökohtainen musiikkijoulukalenteri – luukku kaksi

Blogi, Musiikki

Joulukalenterissa on suurinpiirtein jokaista elossaolovuottani vastaava määrä luukkuja. Kustakin luukusta paljastuu jollain tavalla minulle tärkeä musiikkikappale, -albumi tahi -ilmiö kyseiseltä vuodelta.

1990

Vuonna 1990 täytin yksi vuotta. Silloin en äänilevyjen hienoutta osannut vielä täysin arvostaa. Toisaalta tämän luukun aihetta ei kyllä koskaan tuohon aikaan kotonani kuultukaan.

Raptori

Tähän hienoon suomalaiseen rap-yhtyeeseen tutustuin vasta yläasteen lopulla eli noin 10-15 vuotta sen suurimman suosion jälkeen. Lukiossa Raptoriin tutustuminen kasvoi pikkuhiljaa parin Oi beibin kuuntelun jälkeen Kumitissien kautta suurempaan arvostamiseen, ja lopulta omistinkin yhtyeen vuonna 1990 julkaistun ensimmäisen pitkäsoiton Moe! alkuperäisessä vinyylimuodossaan. Voin siis halutessani skrätsätä Raptorin biittejä, jou.

Aloin tykätä Raptorista aika lailla samoista syistä kuin muut: ”sanoitukset ovat yllättäviä ja hauskoja”. Yhtye kolahti kovaa vasta, kun huomasin meta-musiikkielementtien läsnäolon. Kappaleita rikkovat pikkusketsit ja tuotannolliset vitsit saivat minut hekottamaan enemmän kuin Oi beibien pakkasessa oleva mummo tai Debbie Gibson. Suosikkini lienee Karvanoppaelviksen väliosa, jossa rakennetaan trendikohtaan kitara ja basso. Enempää ei saa selittää. Vitsi kuolee, kun sitä selitetään.

JuFo III, Izmo ja Kaivo tekivät vakavasti otettavaa huumoriräppiä. Suomen paras rap-ryhmä. Yhä.