Henkilökohtainen musiikkijoulukalenteri – luukku kahdeksantoista

Blogi, Musiikki

Kustakin luukusta paljastuu jollain tavalla minulle tärkeä musiikkikappale, -albumi tahi -ilmiö kyseiseltä vuodelta.

2006

Terveisiä vaan Lyseoon!

Kula Shaker

Liekö tämä sitten jatkumoa Pink Floydin ja pian sen jälkeen löytämäni Kingston Wallin fanittamiselle, mutta brittiläinen 90-luvun puolivälin suosikki tuli elämääni aivan kovin epätavallista kautta. Juttelin silloisen kuvataideopettajani kanssa musiikista ja muistan maininneeni hänelle, että tykkään kovasti Pink Floydista. Seuraavalle tunnille hän toi minulle Kula Shakerin toisen albumin vuodelta 1999 eli Peasants, Pigs & Astronauts.

Muistan, kun kuuntelin yhtyettä tuon lukiopäivän jälkeen ensimmäistä kertaa kannettavalla CD-soittimellani Kuopion Musiikkikeskuksen aulassa. Bändin soundi oli nasta. Intialaisvaikutteinen, myöhempien aikojen Beatles-soundi yhdystyi Pink Floydin helposti lähestyttävään progeen. Ensimmäiset kaksi kappaletta kuultuani oli täysin myyty. The Great Hosannah ja Mystical Machine Gun nousivat heti soittolistojeni kärkeen. Kerroin seuraavalla kerralla opettajalle, että tykästyin. Hän sanoi, että saisin pitää levyn. Ihihii!

Sitten vain heti hankkimaan yhtyeen debyytti K vuodelta 1996 ja taustatyö sai alkaa. Olin näemmä kuullut yhtyeen musiikkia jo aikaisemmin, sillä esimerkiksi mainiossa kotimaisessa komediasarjassa Isänmaan toivot olin kuullut yhtyeen ensimmäisen albumin hitin Govinda. Räväkkä rokkisoundi oli ensimmäisen levyn vahvuus, maalaileva progeilu toisen. Molemmissa on puolensa.

Sitten aloin selvittämään, miksi näin loistava yhtye ei ole tehnyt musiikkia niin pitkään aikaan. Kävi ilmi, että yhtyeen johtaja Crispian Millsillä ei ollut 90-luvun lopulla aivan kaikki intialaiset kanootissa. Kosminen kusipää kuitenkin kokosi kaalinsa kasaan kuin kohtalon kaupalla samoihin aikoihin kun tutustuin yhtyeeseen, ja seuraavana vuonna Kula Shaker julkaisi kolmannen pitkäsoittonsa Strangefolk. Sanomattakin selvää, että olin tästä kovin innoissani.

Vaikka Peasants, Pigs & Astronauts tulee aina olemaan suosikkilevyni, myös Strangefolkilta löytyy myös hienoja rokkikappaleita, kuten lyhyen ajan kasassa ollut räminäkokoonpanoni soitossakin ollut kapitalistiparodia Great Dictator (Of the Free World).

Suosittelen yhtyettä mitä lämpimimmin.

Livebändinä myös aivan helvetin kova: